Saarna Tuomasmessussa 25.6. 2010

Kyrkoherde Kim Rantala, Tammerfors svenska församling

Tämän päivän ilosanoman luemme Luukkaan evankeliumin luvusta 15:1-10

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: »Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.»

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:

»Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

Hyvät ystävät, nämä ”Vihreät niityt”, on laitettu tämän messun otsikoksi. Vihreät niityt – ne edustavat useimmille jonkinlaista unelmaa. Googlesta ”vihreät niityt”, antaa vastaukseksi iskelmäfestivaalit. Ja You Tubesta saa Reijo Taipaleen laulaman ”Vihreät niityt” - tangon. Taipaleen tango on katsetta taaksepäin. Niityt tuovat mieleen muiston jostakin onnen hetkestä, joka on lopullisesti takanapäin. Tangossa niittyjen vihreys on jo poissa ja ruoho on mustunut. Mielessä on vain kaihoa!

Psalminkirjoittajalla on mielessään toisenlainen näkökulma. Kuten Reijo Taipaleen tangossa, psalminkirjoittajakin on saanut kokea vihreät niityt. Hänelle ne ovat nykytodellisuutta tai milloin tahansa toistuva asia.

Se ei tarkoita sitä, että elämä olisi jatkuvaa ruusuilla tanssimista tangon tai joidenkin muiden sävelien tahdissa. Psalminkirjoittajallakin on kokemus mustuneista niityistä ja kuihtuneesta ruohosta. Hänen ei ole tarvinnut menettää toivoaan, vaan hänet on kerran tai oikeastaan toistuvasti kuljetettu uusille niityille ja vetten ääreen ja siksi hänen elämässään on läsnä turvallinen luottamus, vai miten ymmärtäisit lauseen:

Hän virvoittaa minun sieluni, Hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani.

Elämässä on ja tulee olemaan vaikeuksia – mutta on olemassa apu, on olemassa johdatus. On olemassa

• uskoa,
• toivoa,
• rakkautta.

Evankeliumin lukeminen paimenista ja lampaista mieleeni palauttaa mieleeni ystäväni Joukon, joka on jo siirtynyt tästä elämästä Taivaan kotiin. Jouko oli lähetystyöntekijänä Israelissa lähes 30 vuotta. Minulla oli mahdollisuus 80-luvulla olla eräänä kesänä töissä Haifassa, jossa Jouko toimi vanhainkodin johtajana. Jouko kertoi minulle yhden kokemuksensa:

- Joukolla oli muuten ilmastoitu metallinsininen Volvo. Sain nauttia monesti kyydissä istumisesta, kun menimme piknikille johonkin luontoon tai työmatkalle Jerusalemin tai Tiberiaaseen. Heinäkuun helteillä Volvo oli verraton ajoneuvo.

Mutta siihen Joukon kertomukseen:

Kerran Jouko ajoi Volvollaan Jerikon vanhaa tietä Jerusalemista Jerikoon. Se on tie, johon sijoittuu kertomus Laupiaasta Samarialaisesta. Tie on tosi mutkainen ja tien reuna kulkee usein kanjonin reunalla. Jos istuu linja-auton etummaisilla penkeillä, joutuu haukkomaan henkeä, sillä tuntuu kuin bussin nokka koukkaisi mutkassa tyhjän päältä.

No, joka tapauksessa Jouko kertoi, että oli tosi kuuma päivä. Heinäkuussa yli 40 astetta. Jouko ohjaa ilmastoitua Volvoa ja tulee mutkan takaa ja huomaa äkkiä autollaan seisovansa keskellä lammaslaumaa. Jarrutus ja pysähtyminen.

Lampaita on tien täydeltä, eivätkä ne liiku mihinkään. Jouko katselee ympärilleen ja jonkin ajan kuluttua vuoren rinnettä astelee alas paimen. Paimen tulee auton viereen ja paimenella on rohtuneet huulet – ulkona saattaa olla lähes 40 astetta.

Jouko avaa sivuikkunan ja tervehtii paimenta. Paimen vastaa Shalom -tervehdykseen ja lisää: ”Minulla on jano”! Ystävälläni oli aina vesipullo takapenkillä – hän ottaa sen ja ojentaa sen Paimenelle. Paimen tarttuu pulloon ja katsoi sitä hetken – luo sitten katseensa lampaisiinsa ja sitten Joukoon ja sanoi: ”Minun lampaillanikin on jano”!

Paimen antaa pullon takaisin juomatta siitä. Sitten hän lähtee kävelemään, päästää suustaan maiskuttavan äänen ja lampaat lähtevät seuraamaan paimenta.

Kun Jouko tuli kotiin, hän tutki karttaa ja tuli siihen tulokseen, että paimenella lampaineen oli kuljettavanaan ainakin viisi kilometriä, ennen kuin pääsi veden ääreen, jossa sekä hän, että lampaat saattoivat tyydyttää janonsa.

Tämä tapahtuma oli tehnyt Joukoon suuren vaikutuksen ja niin se teki minuunkin, kun sen kuulin.

--------

Rippikoulussa pohditaan usein kysymystä, millainen Jumala on? Ja usein ajatellaan, että Jumala on sellainen, joka palkitsee silloin, kun toimitaan oikein ja rankaisee silloin, kun tehdään väärin.

Mielikuva Jumalasta on silloin jonkinlaisesta ankarasta ylituomarista.

Joukon kertomus paimenesta Jerusalemin ja Jerikon välisellä tieosuudella ja paimen psalmin kirjoittajan turvallinen toteamus:

Herra on minun paimeneni. Ja evankeliumin tuoma kuva etsivästä paimenesta, jolle yksi kadonnut on niin suuri asia, että hän ottaa riskin jättäessään 99 tallessa olijaa yksin. Ja paimen lähtee etsimään kadonnutta.

NÄMÄ LAUSUMAT LUOVAT KUVAN TOISENLAISESTA JUMALASTA

Ajattelen, että tänä juhannuksena meille halutaan tuoda sanoma Hyvästä paimenesta, joka ei hallitse jostain korkealta Taivaan valtakunnan konttorista. Vaan, joka kulkee rinnalla ja asettuu meidän kanssamme kohtaamaan niitä elämänhaasteita, joita elämä tuo tullessaan.

Hän on …

• valmis itkemään kanssamme,
• on valmis iloitsemaan kanssamme.
• on valmis kantamaan meitä, kun emme itse jaksa.   

Elämä ei ole helppoa, sen me jokainen tiedämme ja tunnemme nahoissamme. Joukon tapaama paimen kulki 5 km löytääkseen vesilähteen lampaille. Me selviämme varmaan helposti viiden kilometrin lenkistä, mutta se viisi kilometriä vuoristoisessa kumpuilevassa maastossa oli uuvuttavaa sekä paimenille että lampaille, mutta paimen johdatti laumansa perille.            

Sinulla ja minulla on erilaisia elämän kipupisteitä, eikä se, että Jumala lupaa apunsa poista niitä kipuja tai haasteita. Mutta se lupaus, joka on annettu kasteen yhteydessä:

• Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka. 

Tai sanat Raamatusta. . .

• sitä joka minun tyköni tulee, sitä minä en milloinkaan heitä pois.
• Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
• Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.'

Nämä lupaukset auttavat meitä jaksamaan eteenpäin. Ajattelen, että Jeesuksen perussanoma on, ettei kukaan ole ylimääräinen tässä maailmassa, vaan jokaiselle meille on varattuna ihan oma paikka.

Kun kompastumme tai kaadumme, niin kaikki ei lopu siihen. Erehtyneelle ei sanota, kun nyt teit näin, niin sinä joudat mennä - vaan meille sanotaan – älä pelkää, sinä saat uudelleen aloittamisen mahdollisuuden.

Turvallista elämänmatkaa, Ystäväni!