Kuulolla vai eikö kuulolla?

Kesätauon jälkeen Tampereen seudun Tuomasväki kokoontui taas omaan messuunsa. Aleksanterin kirkko oli täynnä iloisia jälleennäkemisiä, kesän aikana saatuja rusketuksia verrattiin. Parin kuukauden messutauon jälkeen syyskauden avausmessua odotti innolla moni.

Leena Hernesniemi, Tapio Matikainen ja Anna Juhola kirkon pääeteisessä ennen messun alkua. Tämä iloinen kolmikko ei ainakaan jännittänyt.

Elokuun lopun messun teemana oli osuvasti Mitä kuuluu? Nykyajan hälyisessä ja visuaalisia ärsykkeitä täynnä olevassa maailmassa on hyvä aika ajoin pohtia mm. seuraavia hyvinkin keskeisiä kysymyksiä:

• Mitä minulle kuuluu?
• Mitä minä kuulen?
• Mitä en halua kuulla?
• Kuulenko oleellisen?
• Kuuleeko kukaan minua?

Messun saarnaaja Laura Tuhkanen-Jukkola kiteyttikin montaa kristittyä painavan ongelman:

Elämässä on aikoja, jolloin tulee katvealuelle, eikä enää kuule Jumalan ääntä, vaikka on joskus tuntenut jotain kuulevansa. Joskus se johtuu siitä, että ei enää ole yhteyttä toisiin kristittyihin, tai siitä, että arjen pyörittäminen ja monesta huolehtiminen vie huomion ja voimat.

Messun rukousalttareilla oli taas nähtävissä monenlaisia rukouksen ja pohdinnan aiheita. Väriskaala vaihteli alttareilla kesäisen vihreästä hempeän vaaleanpunaiseen.

Rukousalttarit jäävät paikoilleen seuraavaan Tuomasmessuun asti. Niitä voi siis rauhassa käydä ihailemassa vielä messun jälkeenkin. Moni tuleekin rukoilemaan alttareille vielä ajan kanssa osallistuen samalla esim. Avoimen kirkon hartaushetkiin. Ne ovat Aleksanterin kirkossa ma-pe klo 17.

Lasten alttarilla oli tarjolla alkavan syyskauden herkullista satoa: omenia ja marjoja.

Särkynyt ruukku kätki varmasti sisälleen monta sanatonta huokausta ja rukousta.

Lisää kuvia messusta tästä linkistä