Tuomasmessu 20.3.2011

Jeesus parantaa

Rakas Jeesus, siunaa ja johdata… Rakas Jumala, anna minulle…Herra Jeesus, auta…Hyvä Jumala, paranna… suojele… varjele… eheytä…

Tuomasmessun rukousalttareiden kipot täyttyvät kukkuroilleen kirjoitettuja rukouspyyntöjä. Jeesuksen luo tullaan omien asioiden kanssa, ja hänen luokseen kannetaan läheisiä ihmisiä aivan kuin Raamatun kertomuksissa. Elämän ahdistuksissa ja murheissa suunta on Jeesusta kohti. Hänen tiedetään auttavan - tai uskotaan auttavan. Tai toivotaan tai ehkä vain hämärästi aavistetaan.

 Rukousalttareiden rakentajat rukoilemassa jätettyjä esirukouspyyntöjä.

Petteri Maunulle Tuomasmessu on tuttu ja tätä messua hän on ollut aktiivisesti myös valmistamassa. Hänen mielestään Tuomasmessun suuri rikkaus ja ykkösasia on monimuotoinen rukous. Kukin voi rukoilla itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Toisen ihmisen rukouspalvelua tarvitsevat kaikki; välistä jokaisella on hetkiä, jolloin usko on haparoiva ja tarvitsemme toista ihmistä kantamaan meitä Jeesuksen eteen. Tuomasmessussa käytössä olevaan öljyllä voiteluun on kehotus Raamatussa. Siinä öljyllä otsaan tehty ristinmerkki on konkreettinen kosketus ihollamme. Meille selittämättömällä tavalla se vahvistaa uskoamme.

Tuomasmessun rukousalttarit ovat rakentajiensa näkyväksi tehtyjä rukouksia ja kutsuvat toisiakin rukoukseen. Aiheet nousevat usein syvältä sisimmästä ja ovat aidosti ihmisen näköisiä ja siksi puhuttelevat. Tämän messun sanoma oli päivän evankeliumin kertomuksen mukaan Jeesus parantaa, mihin rukousalttarit toivat rikkaan lisän. Jeesus-valo on milloin piilossa piikkilangan sisällä, milloin kiemurtelee elämänlankana; ristinsä kautta Jeesus hoitaa ja on ainoa joka pysyy myllerrysten keskelläkin. Yksi rakentaja oli valinnut aiheekseen päivän evankeliumista lauseen Uskon, auta minun epäuskoani, jonka hänen rippikoulupappinsa oli antanut muistolauseeksi Uuden Testamentin etulehdelle. Luottamusta ja iloa välittivät lasten loistavat kasvot heidän ihastellessaan ihmeitä, asioita jotka tapahtuvat vaikka niin ei olisi pitänyt tapahtua.

Terttu Tantarimäki löysi pitkän etsinnän jälkeen Anni Korpelan runon, joka puhui lapsesta ja rististä. Minulla oli pieni lapsi, joka paljon sairasti. Häntä sylini lämmöllä lämmitin ja lujasti pitelin. Hän puristi ristiä kädessään, isänsä vuolemaa, ja hiljaa toisti sopertain 'Tämä risti voi parantaa.' Alttarin äärelle tulija, tällä kertaa Liisa Tasala, sai konkreettisesti puristaa ristiä käsissään ja ripustaa sen muitten joukkoon.

Parantaako Jeesus, kysyi messun kokoaja Ulla Ojalammi heti messun alussa. Hänen vastauksensa oli lyhyt ja selvä. "Kyllä. Tiedän sen kokemuksesta". Kyllä Jeesus parantaa, mutta usein toisin kuin olemme itse toivoneet, opettivat liturgi Ulla Halttunen, esirukousjohtaja Pekka Luoma ja saarnaaja Hannu Vuorinen. Joskus vastaus viipyy, joskus se on peräti 'ei'. Elämän kivuillakin saattaa olla parantava ja eheyttävä vaikutus. MUTTA: Sinua, Jeesus,  me rukoilemme, sinun apuasi odotamme. Ja lupauksensa mukaan Jeesus haluaa antaa meille enemmänkin kuin pyydämme.

Usko ja kiitos elää tai ainakin orastaa rukouspyyntöjen kirjoittajienkin sisimmässä. Kiitos suuri Parantaja, sinulle on kaikki  mahdollista… Kiitos että saamme uskoa ihmeisiin…Kiitos runsaasta armostasi ja rakkaudestasi...

Rukousalttareista ja messusta on lisää kuvia messun kuva-albumissa.

Lähetämme Hannu Vuorisen saarnan pyydettäessä. Lähetä pyyntösi tästä.