Mafingan orpokoti Tansaniassa -Suomen Lähetysseuran työkenttä

Kummikirje 7.12.2011

Hyvät Mafingan kummit!

Simoni, Martha ja Alex

Mafingan orpokodilla on tänä syksynä ollut ensimmäistä kertaa Suomen Lähetysseuran esikoulutusharjoittelijoita. Raita ja Aki Koski lastensa Millan ja Altin kanssa ovat antaneet oman panoksensa orpokodin elämään osallistumalla lastenhoitoon ja muihin kodin töihin sekä mm. maalaamalla huoneisiin mukavia seinämaalauksia. He palaavat pian Suomeen kolmen Tansaniassa viettämänsä kuukauden jälkeen. Pyysin Raitaa kirjoittamaan teille kummeille orpokodin päivästä. (tämän kirjeen kuvat ovat Koskien ottamia)

Pieni kajastus taivaan rannassa. Aamu orpokodilla on valkenemassa. Kukot huutelevat toisilleen, lehmät ammuvat ja odottelevat aamulypsyä, isompien lasten huoneista alkaa kuulua aamutouhujen ääniä. Joku etsii kouluvihkoaan, joku toista kenkäänsä. Koululaiset valmistautuvat kouluun ja hakevat kannuihin vettä, jonka ottavat sitten mukaansa kouluun. Kaikilla on liilat koulupuvut päällään: tytöillä hame ja pusero, pojilla shortsit ja kauluspaita. Pikkulapset nukkuvat vielä, mutta vauvat ovat saaneet jo aamumaitonsa.

Puoli kahdeksalta aamun rukouskello soi. Kaikki jotka ehtivät, kokoontuvat luokkahuoneeseen. Kaikki lapset jotka haluavat, saavat tulla aamurukoukseen, mutta se ei ole pakollista. Aloitimme tänä aamuna laululla ”Baba Yetu Uliye Mbinguni” (Isä meidän, joka olet taivaassa), jonka jälkeen rukoilimme ja luimme pätkän Raamatusta. Rukoushetken jälkeen lapset lähtivät aamuaskareisiin ja aikuisilla oli yksi päivän tärkeimmistä hetkistä, aamupalaveri. Edellisenä päivänä vastuu vuorossa ollut kertoi, että lapsilla oli ollut kaikki hyvin, mutta yöllä yksi lapsista oli oksentanut, koska oli jostain löytänyt ilmapallon roskan ja syönyt sen. Lapsella onneksi kaikki hyvin, eikä lääkäriä tarvita.

Menemme katsomaan lapsia pikkulasten huoneeseen. On aamupuuron aika. Lapset ryntäävät iloisina huoneistaan, paitsi Simoni, joka nukkuu vielä. Joku käy hakemassa vessasta potat, yksi tuo keittiöltä lämmintä vettä. Lapset istuvat potalla ja isommat lapset auttavat pesemään heidän naamansa. Kaikkien naamat rasvataan. Martha näyttää ylpeänä loistavia kasvojaan ja muut kehuvat kuorossa. Kaikki siirtyvät istumaan paikoilleen. Ennen ruokailua luetaan aina ruokarukous. Puuron jälkeen lapset käyvät uudestaan potalla, kaikkien huoneet ja sängyt siivotaan ja lapset pääsevät ulos leikkimään.

Isommat lapset, jotka eivät ole koulussa, vahtivat ja leikittävät pienempiä, jotta aikuiset saavat pienen tauon.

Menen itsekin käymään aamuteellä. Otan Lina-vauvan mukaani. Kaivolla näyttää olevan ruuhkaa. Kolme isompaa poikaa pesevät vaatteitaan ja kaksi tyttöä hakee vettä keittiölle. Siellä ilmeisesti kinastellaan kuka saa pumpata ensiksi. Yhdeltätoista on ruoka valmiina, joten palaamme Linan kanssa syömään. Päiväruoaksi näyttää olevan ugalia (maissipuuroa) ja papukastiketta. Tuoksuu todella hyvälle. Kaikki lapset syövät reippaasti. Isommat auttavat syöttämään pienempiä ja sitten on päiväuniaika.

Päiväunien aikaan pääsee muutama isompi lapsi leikkimään leikkihuoneeseen ja muut jatkavat talon töitä. Vesien kantamista, vaatteiden pesua ja jotkut auttavat keittiöllä. Toiset palaavat koulusta, lepäävät hetken ja alkavat myös töihin. Tunnin päästä vaihdetaan leikkihuoneessa leikkijöitä.

Iltapäivällä noin kahden aikaan käydään herättelemässä lapset päiväuniltaan. On välipalan aika. Isommat saavat hedelmiä ja pienemmät juovat maitoa. Välipalan jälkeen jatketaan leikkejä. Joku on tuonut kuivia pyykkejä pyykkituvalta valtavan kasan. Me aikuiset istumme aurinkoon niitä viikkaamaan. Saamme seuraksi lauman lapsia, jotka roikkuvat kaulassa, tulevat syliin ja kutittelevat. Kaikilla on hauskaa.

Vähän ennen viittä viemme lapset takaisin sisälle. Kuuden hengen porukka isompia lapsia on leikkimässä leikkihuoneessa. Käymme yhdessä siivoamassa leikkihuoneen taas uusia leikkejä varten. Lapsille tulee iltaruoka, jonka jälkeen pienemmät menevät potalle ja siitä sitten nukkumaan. Puoli seitsemän aikaan illalla alkaa pikkulasten huoneissa olla hiljaista. Pimeäkin on tullut. Isommat jatkavat touhujaan vielä hetken.

Kahdeksalta ulkoa kuuluu kova kilkatus. Iltavuorossa oleva hoitaja soittaa kelloa iltarukouksen merkiksi. Lapset kerääntyvät laulamaan yhdessä. Toiset taputtavat ja yksi soittaa rumpua. On nukkumaan menon aika. Usiku Mwema, hyvää yötä!

Teille kummeille ja kummiryhmille on lähetetty marraskuun Lähetyssanomat -lehti, jossa on Pirkko Junkkaalan kirjoittama juttu ”Mafingan rakkaat lapset”. Siinä on sanoin ja kuvin kerrottu orpokodin elämästä.

Lämmin kiitos tuestanne Mafingan lapsille tänäkin vuonna.

Toivotan omasta ja Mafingan väen puolesta teille kaikille JOULURAUHAA JA SIUNATTUA VUOTTA 2012!

Riikka

riikka.gammelin@felm.org

Box 490, Njombe, Tanzania

Kummina olet korvaamaton.

Kutsu ystäväsikin!

(09) 1297 201

Kummikirje heinäkuussa 2011

Tervehdys Tansanian viileydestä!

Viimeisestä kummikirjeestä on jo aikaa. Oma Suomen jaksoni venyi vähän suunniteltua pidemmäksi, joten vasta heinäkuussa pääsin jälleen tapaamaan Mafingan väkeä.  

Saavun Mafingaan perjantaiaamupäivänä ja paikka tuntuu kumman hiljaiselta ollakseen lasten asuttama. On koulujen viimeinen lomaviikko eli lasten pitäisi olla paikalla. Pienimmät lapset ovat päiväunillaan ja pari lasta on mennyt hoitajan kanssa käymässä terveysasemalla. Muutamia orpokodin nuoria tapaan kotitöissä yhdessä aikuisten kanssa. Rauhan syyksi paljastuu, että pienet koululaiset ovat luokkahuoneessa! Kaupungista tulee loman aikana arkipäivisin opettaja, joka opettaa lapsia parin tunnin ajan. Tässä lomakoulussa lapset saavat paljon yksilöllisempää opetusta kuin mikä varsinaisessa koulussa on suurten luokkakokojen takia yleensä mahdollista.

Kun kävin viimeksi Mafingassa tammikuussa, vanhojen rakennusten korjausremontti oli vielä vähän kesken. Nyt se on saatu päätökseen. Lapsilla on hyvät tilat asua ja nyt on myös erikseen huone, jossa voidaan hoitaa sairastavia lapsia. Lapset ja henkilökunta iloitsevat uusista, siisteistä huoneista. Uutta on myös pihan keskelle tullut leikkikenttä, joka on ahkerassa käytössä.

Keittiö remontin jälkeen

Uusi leikkikenttä

Myös lapsia on enemmän kuin tammikuussa. Helmikuussa toteutui pitkäaikainen suunnitelma, kun Ilembulan orpokodista siirtyi Mafingaan viisi lasta. Neema (6), Elia (5), Elisha (6), Happy (4) ja Yusufu (5) matkasivat reilun 100 kilometrin päästä Ilembulasta Mafingaan yhdessä Ilembulan sairaalan lastenlääkäri Leena Pasasen sekä kahden hoitajan kanssa. Toinen hoitajista jäi lasten kanssa Mafingaan pitemmäksi aikaa, jotta heidän sopeutumisensa uuteen kotiin helpottuisi ja onkin siellä nyt pysyvästi työssä. Kaikki Ilembulasta tulleet uudet lapset voivat hyvin ja ovat Mafingassa jo kotonaan. Yhteensä orpokodissa on tällä hetkellä 28 lasta.

Arki Mafingassa jatkuu ennallaan. Elämää hankaloittaa Tansaniassa niin tavallinen vedenpuute. Sen takia orpokodissa ei tällä hetkellä juuri viljellä vihanneksia, joita sieltä on aikoinaan riittänyt myytäväksi asti. Onneksi orpokodilla on kaksi suurta tankkia, joihin kerätään sadevettä sadekauden aikana. Suunnitelmissa on edelleen rakentaa oma talo niille orvoille, jotka tulevat olemaan orpokodissa aikuisiksi asti. Syyskuussa Mafingaan tulee suomalaisperhe kolmeksi kuukaudeksi Lähetysseuran esikoulutusharjoitteluun.

Mafingan lapset ja aikuiset lähettävät teille paljon terveisiä ja kiitoksia!

Siunaavin terveisin, Riikka  

Riikka Gammelin

                  Box 490

                 Njombe

                 Tanzania

                 riikka.gammelin@felm.org

Kummikirje lokakuussa 2010

Mafingan orpokodissa on eletty rakennustöiden keskellä jo vuoden verran. Vanhoja huonoon kuntoon päässeitä rakennuksia on kunnostettu lapsille ja heidän hoitajilleen. Työ on loppusuoralla ja jälki näyttää hienolta! Osa taloista on jo lasten käytössä. Kun työ saadaan päätökseen viisi vähän isompaa lasta siirtyy ylikuormitetusta Ilembulan orpokodista Mafingaan.

Mafingan orpokodissa asuu tällä hetkellä 20 lasta sekä kaksi sisäoppilaitoksessa yläastetta käyvää lasta, jotka menevät kotiin lomiksi ja joskus viikonlopuiksi. Hoitajia on orpokodin johtajan Helena Msesen lisäksi kuusi. Kaksi nuorta miestä hoitaa ruohonleikkuun, polttopuiden pilkkomisen sekä lehmät ja muut eläimet. Hoitajat asuvat orpokodin alueella. Joka päivä joku heistä toimii vastaavana hoitajana. Joka-aamuisen aamuhartauden jälkeen hän antaa raportin edellisestä yöstä.

Lokakuussa orpokodin kuopus oli pian viisi kuukautta täyttävä Simon. Hänestä oli huolehtinut vanha leski, jolla oli Simonin lisäksi kaksi muuta orpolasta. Simonin äiti oli ollut sairaalassa synnytyksestä lähtien. Isä kulki työn perässä siellä täällä. Molemmat vanhemmat ovat hiv-positiivisia. Äiti kuolikin pian Simonin saavuttua Mafingaan. Simon syö, nukkuu ja kasvaa hyvin. Hän on hymyilevä ja kova `juttelemaan´.

Mafingan vanhimmat lapset ovat hiippakunnan kauimmaisesta kolkasta, Tansanian etelärannikolta. Suzanne (14),Aloys (9), Alphonce (8) ja Julietta (7) ovat orvot sisarukset, jotka elivät köyhällä kylällään keskenään vanhempien kuoltua. Heitä oli yritetty auttaa kirkon työntekijöiden ja lähettien toimesta tuloksetta. Lapsilta varastettiin se, mitä heille oli annettu ja turvallisuuskin oli heikolla pohjalla. Sisarukset tulivat Mafingan orpokotiin 2008 vuoden lopulla. Julietta on esikoululuokalla ja isommat sisarukset ikäeroistaan huolimatta ala-asteen toisella luokalla. Suzanne ja Julietta jakavat huoneen, samoin Aloys ja Alphonce. He esittelevät huoneitaan silminnähden tyytyväisinä. Näille sisaruksille orpokoti on pysyvä koti.

Useimmat orpokodin lapset palaavat noin kolmevuotiaana sukulaisten huomaan. Yleensä lasten elämä jatkuu hyvissä merkeissä. Orpokodin johtaja, mama Msese kertoo, että aina orpo ei saa samaa huolenpitoa kuin perheen muut lapset, vaan voi olla enemmän kotiapulaisen asemassa. Silloin tällöin jo kouluikään kasvanut lapsi palaa orpokodille pyytämään tukea koulunkäyntiinsä tai muuhun elämäänsä. Heitä pyritään auttamaan eteenpäin. Mafingan työntekijät myös seuraavat lasten myöhempää elämää kotikäynnein mahdollisuuksiensa mukaan. Aiemmin jokaisella lapsella oli mukanaan sukulaistyttö, joka hoiti lasta ja sai samalla oppia lasten- ja kodinhoitoon liittyvissä asioissa. Nyt tytöt pääsevät aiempaa helpommin kouluun, ja siksi lapsi otetaan useimmiten vastaan ilman hoitajaa.

Kun valmistauduin lähtemään Mafingasta portista käveli sisään nainen vauva selässään. Simon ei olekaan enää orpokodin kuopus!

Suuri kiitos tuestanne ja rukouksistanne lasten puolesta!

Siunaavin terveisin, Riikka. Kuva SLL:ltä saatu.

P.S. Leena Pasanen kertoo kummikirjeessään maalisk. 2011 vieneensä 5 uutta lasta Mafingan orpokotiin!

Mafingan lähettikirje 6. 11. 2009

Ritva Mikkola: Tansanian Mafingan orpokodin kummeille

Olemme mieheni Jaakon kanssa tehneet syksyllä 2009 kaksi matkaa Mafingan orpokodin rakennushankkeiden asiassa. Orpokodissa on tällä hetkellä 18 lasta, joista seitsemällä on mukanaan hoitaja. Paikkoja on 25 lapselle.

Orpoja tulijoita olisi, mutta lapsille ei tahdo enää löytyä sukulaistyttöjä hoitajiksi mukaan orpokotiin, koska nykyään myös tytöt käyvät koulua, mikä sinänsä on hyvä asia. Tansanian hallitus pitää tärkeänä, että myös tytöt käyvät Primary schoolin eli ala-asteen jälkeen Secondary schoolin eli yläasteen.

Orpokodin korjaussuunnitelmissa onkin saneerata entisestä isommasta kokoontumistilasta lapsille huonetiloja, joissa hoitaja tai kaksi voisi huolehtia useammasta lapsesta. Lisäksi entiset rakennukset kaipaavat korjausta, katot vuotavat ja ne on tarkoitus korjata.

Myös uudisrakennuksen piirustukset ovat valmiina. Orvoille lapsille, joilla ei ole ketään sukulaisia eikä muuta paikkaa minne mennä kolmen ikävuoden jälkeen, on tarkoitus rakentaa 12 -paikkainen ns. löytölasten koti, jossa he voivat asua ja käydä siitä käsin koulua. Tämä olisi todellakin heidän kotinsa, jossa he voisivat asua aikuistumiseensa asti. Tällä hetkellä jo yhdeksän lasta odottaa paikkaa valmistuvaan löytölapsikotiin.

Reilun viikon päästä ensimmäisen tapaamisemme jälkeen kokoonnuimme 16.10. uudelleen Mafingan orpokodissa samalla kokoonpanolla, jolloin laadittiin hanke-esitykset orpokodin korjaus- ja uudisrakentamisesta Suomen Lähetysseuralle. Hankkeen rahoitusta on tarkoitus kerätä Suomen Lähetysseuran kummilapsirahaston (KLAP) eli Lasten Pankin kautta, tili Sampo 800014-161130, tiedonantoon merkintä KLAP/Mafingan rakennushanke. 

Lähetysseura tulee tiedottamaan tästä rakennushankkeesta, kun hanke-esitys on käsitelty.

Kolme vuotta sitten käytäntöä muutettiin niin, että lapset pidetään orpokodissa 2 vuoden sijasta kolmeen ikävuoteen saakka. Tähän syynä on se, että on tapauksia, että isovanhemmat jo hoitavat isoa lapsimäärää, johon tämä 2-vuotias pitäisi vielä sijoittaa.  Se on huomattu ko. isovanhempien kannalta liian vaativaksi tilanteeksi, jos yksi pikkulapsi tulee vielä mukaan. Annetaan lapsen kasvaa vielä vuosi, Mafingassa ajatellaan.

Hellena Msese kertoo lisäksi, että tänä vuonna orpokotiin oli kutsuttu käymään korkeintaan 18 vuotta täyttäneitä entisiä orpokodissa hoidettuja lapsia. Kutsuja oli lähetetty 70 lapselle, joista 63 tuli katsomaan entistä kasvupaikkaansa. He olivat olleet liikuttuneita, kun saivat tietää miten hyvässä paikassa he olivat saaneet viettää varhaislapsuutensa. He olivat mielenkiinnolla katselleet entistä kotiaan ja paikkoja siellä. Orpokoti on toiminut vuodesta 1972 lähtien ja koti on pyrkinyt 6 kuukauden välein käymään taloissa, johon lapsi on sijoitettu.

Mafingan orpokodin toimintaa ja johtaja Hellena Msesen sydämellistä huolenpitoa seuratessani nousee Raamatusta mieleen Vapahtajan sanat: ”Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle”.

Lämpimät kiitokset teille kaikille Mafingan orpokodin kummeille kaikesta tuestanne, jota olette osoittaneet näille lapsille ja muistaneet myös rukouksin heitä ja tätä työtä täällä. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

Iringassa  6.11.2009

Ritva Mikkola, kummilapsityön yhdyshenkilö

P.O.Box 585
Iringa
Tanzania 

ritva.mikkola@felm.org