Monikulttuurinen Tuomasmessu 15.5.2011
Heti kirkkoon astuessa sai tuntuman siitä, minkälaiseen messuun oli tulossa. Kenialainen Rachel Mbugua ojensi hymyillen laulukirjan ja toivotti tervetulleeksi. Toisella ovella tervetulotoivottajan tehtävää hoiti iranilaissyntyinen Paryaneh Zakeri tyttärensä Aidan kanssa.
Vesa Keinonen toivotti väen tervetulleeksi usealla kielellä. Tuttuja Tuomaslauluja laulettiin paljon myös englanniksi. - Jos se ei luonnistu, voi mukana hyräillä omalla äidinkielellään, rohkaisi Vesa.
Rukousalttareilla johdatettiin ajatukset eri puolille maailmaa. Kirkkokansan esirukousten sisään haluttiin sulkea oma kotimaa. Kuuden inkeriläisen ryhmä esitteli runsain kuvin ja tekstein 400 vuotta täyttäneen kirkkonsa historian. Iso ryhmä Pietarista muuttaneita rakensi oman alttarin kolmen sukupolven yhteistyönä. Nekalan seurakuntatalolla toimiva valtakunnallista projektia toteuttava ompelupaja oli luonut oman alttarinsa. Pajassa on naisia ainakin Irakista, Iranista, Thaimaasta, Vietnamista ja Kiinasta.
Lisäksi esirukousten piiriin haluttiin tuoda Kiinan kirkot, vieraista maista saatujen adoptiolasten perheet ja sunnuntaisin vietettävä englanninkielinen messu
Nämä kaikki ryhmät edustavat Tampereen seurakuntien tekemää monikulttuurista työtä maahamme muuttaneiden vierasmaalaisten keskuudessa. Työntekijät Heidi Repo ja Anneli Hukari olivat aktiivisesti mukana kokoamassa tätä messua. Myös pikaripalvelijoina ja kolehdinkerääjinä maahamme muuttaneet sulautuivat sujuvasti Tuomasmessun meininkiin. Kuvassa liturgi Ville Aalo siunaa maahanmuuttajatyöhön kerätyn kolehdin.

Monikulttuurisia ulottuvuuksia eli taustalla muitakin. Saarnaaja Olavi Heino avasi näkymiä monien maitten suuntaan. Hän puhui ilosta ja sanoi esim. tansanialaisten voittavan suomalaiset iloisuudessa numeroin 6-0. Sivulauseena heitetty tokaisu siitä, että Suomi samoilla numeroilla tulee muutaman tunnin päästä voittamaan Ruotsin jääkiekon MM-loppuottelussa, sai kirkkokansan naurahtamaan. Mitkä lienevät olleet tunnot itse kullakin kyseisen ottelun jälkeen, kun utopistiselta kuulostaneet luvut liki tarkalleen toteutuivat.
Yhteinen isä, yhteinen koti oli kaikessa messun kokoava näkökulma. Se toteutui myös lasten kesken kirkon alakerrassa, missä oli iloinen tunnelma, kun 14 lasta innolla ja sovussa puuhasivat ohjaajiensa kanssa.
Sinikka Kukulj esirukousjohtajana puhui siitä valtavasta mahdollisuudesta, mikä meillä kaikilla ihmisillä on, kun rukouksessa saamme lähestyä Jumalaa. Ja hän ymmärtää kaikkia kieliä ja myös niitä rukouksia, joita ei osaa pukea edes sanoiksi.

Ehtoollisen vietto kruunaa messun. Kevään hentoiset ensi kukat koristivat pääalttarin reunaa ja pikaripöytiä ja herkistivät nekin ehtoolliselle saapuvien mieliä.
Rukoilimme: -Sinä Herra olet elämän leipä. Anna tämän leivän tulla elämäksi, anna tämän leivän koitua kasvuksi, anna tämän leivän vahvistaa meitä. Sillä vastaan-ottaessamme tämän leivän olemme yhtä Sinun kanssasi. Sinä Herra olet totinen viinipuu. Anna tämän viinin virkistää meitä, anna tämän viinin uudistaa ja ilahduttaa meitä. Sillä vastaanottaessamme viinin olemme yhtä Sinun kanssasi.
Olavi Heinon saarna tästä linkistä.
Paljon valokuvia messusta tästä linkistä.
|