Tuomasväki juhli Jeesuksen nimipäiviä

Messun kokoajat Valma Mononen ja Mauno Hautala sekä liturgi Harri Virtanen kutsuivat tuomaskansan Jeesuksen nimipäiväjuhlille. Sadat ihmiset tulivat jälleen viettämään vuoden viimeistä iltaa Tuomasmessuun.

Vanhan juutalaisen perinteen mukaisesti poikalapsi ympärileikattiin kahdeksantena päivänä syntymän jälkeen. Näin 1.1. päivää voidaan pitää eräänlaisena Jeesuksen nimipäivänä. Virallisessa nykykalenterissamme tuo päivämäärä ei ole kenenkään nimipäivä.

Liturgina vuoden viimeisessä messussa palveli Harri Virtanen.

Rukousjakson aluksi Sirpa Antikainen kertoi ajatuksiaan rukouksesta ja siitä, mikä hänet on tuonut Tuomasmessun yhteyteen.

Sirpa on harrastanut pitkään kuorolaulua ja se oli rikastuttanut monin tavoin myös hänen hengellistä elämäänsä.

-Taustalla on ollut myös ahdistuksen vuosia. Työelämässä ja perheessäkin oli vaikeuksia. Oli tullut aika tarkistaa elämäni suuntaa ja Jumala-suhdettani. 

-Minulla oli onneksi selvä suunta kenen puoleen kääntyä: rakas taivaallinen Isämme.

-Elämä vauvan ja kahden murrosikää lähestyvän pojan äitinä oli kovin työntäyteistä ja rankkaakin. Silti saatoin löytää pieniä rakosia hengelliselle lukemiselle. Omasta kirjahyllystäkin löytyi hyvä rukouskirja, nimittäin virsikirja. Minulle tuli tavaksi opetella virsiä ulkoa. Pidin kirjaa avoinna pöydän kulmalla, niin että ohi kulkiessani saatoin napata siitä säkeen kerrallaan pureskeltavaksi. Virret pyörivät usein mielessäni vaikkapa imetystouhuissa tai ulkona vaunuja työntäessä.

Tämä jakso oli Antikaiselle monenlaisten hengellisten löytöjen aikaa.

-Tunnistin itsessäni myös hiljaisuuden kaipuun. Se johdatti minut hiljaisen rukouslaulun pariin ja siitä edelleen sanattomaan, kontemplatiiviseen rukoukseen. Siinä voin vain levätä Jumalan läsnäolossa.

Sirpa Antikaisen puheenvuoro rukousjakson alussa kosketti monia.

Näinä vuosina Sirpa Antikainen löysi tiensä myös Tuomasmessuun.

-Tänne oli helppo tulla lapsen kanssa. Tuomasmessun vapaa ja hyväksyvä ilmapiiri on tuntunut kotoisalta. Täällä voi jokainen osallistua messuun omalla tavallaan. Kuten on helppo arvata, musiikki ja laulut täällä ovat minulle tärkeitä. Ja tärkeä on tietenkin nyt alkava rukousjakso.

-Olen vakuuttunut että rukous ei koskaan ole turha eikä jää vaille vaikutusta. Itse olen kiitollinen omista esirukoilijoistani ja omalta osaltani haluan olla mukana esirukoilijoiden pitkässä ketjussa.

Hämeenkyröstä Tampereelle muuttanut Ville Keskinen on tuttu näky Tuomasmessuissa. Hänet nähdään usein mm. messun kalustovastaavana tai kolehdinkerääjänä. Tällä kertaa nuori mies oli rakentanut rukousalttarin yhdessä Johanna Mustosen kanssa.

Keskisen Ville on nykyisin tamperelainen.

Valoisalla alttarilla oli mm. kastemalja sekä raamatunlause "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että antoi ainoan poikansa..."

-Alttarin rakentaminen on minusta oikein hyvä tapa muistella päättynyttä vuotta.

Keskisestä Tuomasmessussa on mukava käydä.

-Sen lisäksi käyn kyllä monessa muussakin messussa. Messun nimi ei ole tärkein, vaan Jumala-yhteys.

Ville Keskinen on ollut yhtenä mukana suunnittelemassa Hämeenkyröön nuorten ja nuorten aikuisten messua.

-Yksi messu meillä on jo ollutkin ja seuraava on 24.2. Hämeenkyrön kirkossa. Koitamme saada työryhmällä toteutettua messun, joka toisi esiin nuorten näkökulmaa.

Ennen messua Mikko Laine sai keskittyä tehtäväänsä rauhassa, koska kynttilöitä ei vielä oltu sytytetty.

Tamperelainen Mikko Laine oli värvätty "palovahdiksi" yhdelle rukousalttarille. Iloinen Laine pitää kovasti Tuomasmessusta.

-Koska olen vielä näinkin nuori, niin messussa kuultava reipas musiikki tuntuu hyvältä!

Laine käy aamumessuissakin, silloin useimmiten Tuomiokirkossa.

-Teen myös vapaahtoistyötä erilaisten ihmisten parissa, mm. Tampereen Kaupunkilähetyksessä.

Terttu Ojakosken saarna tästä linkistä

Lisää valokuvia messusta tästä linkistä