Ekumeenisuutta kadulla, kirkoissa ja messussa

Ekumeenisen rukousviikon Tuomasmessu alkoi useilla jo varhain iltapäivällä. Perinteinen ekumeeninen rukousvaellus lähti liikkeelle klo 14 Ortodoksiselta kirkolta. Useamman etapin kautta päädyttiin sitten iltakuudelta Tuomasmessuun.

Matkan varrella pidettiin pienet rukoushetket monenlaisissa kirkoissa tai muissa pyhäköissä. Tärkeänä ajatuksena oli: risti yhdistää, erot häivyttäen.
 

Ekumeeninen rukousvaellus etenemässä Rongankadulla kohti Advettikirkkoa.

Tuomasmessuaktiivi Maija Temonen osallistui tälläkin kertaa ekumeeniseen vaellukseen.

-Haluan tukea ekumeenisuutta. Tässä rukousviikon vaelluksessa se aina näkyy hyvin konkreettisella tavalla.

Temosen mukaan rukousvaelluksen osallistujat otettiin lämpimästi vastaan joka paikassa.

-Olimme tervetulleita joka seurakuntaan, esim Helluntaiseurakuntaan mennessämme meidät jokainen otettiin vastaan kättelemällä.

-Oli jälleen kerran hienoa nähdä, kuinka monenlaisia kristillisiä yhteisöjä meillä on tässä kaupungissa pienellä maantieteellisellä alueella, Temonen kiittää.

Messun liturgi Mikko Peuralle ja hänen vaimolleen Raijalle (messun kokoaja) ekumenia on ollut tärkeää ja itsestään selvää jo 1970-luvulta saakka.

-Eniten siihen on vaikuttanut pitkäaikainen yhteytemme ekumeniaa korostavaan Taizé-yhteisöön Ranskassa.

-Ekumenian tärkeys itsellemme näkyy siinäkin, että olemme aika monta kertaa olleet kokoamassa Kristittyjen ykseyden rukousviikon Tuomasmessua. Tänä vuonna messussa oli muuten ennätysmäärä vastuunkantajia eri kirkkokunnista tai yhteisöistä, Peurat iloitsevat.

Pirjo Nykänen koki Pyhän läsnäolon alttarilla.

Synnintunnustusosio messun alkupuolella on monille tärkeä. Siinä joko yksityisesti tai julkisesti hylkäämme synnin ja turvaudumme Jumalaan.

Tunustan Jumalalle ja teille kaikille, että olen paljon syntiä tehnyt ajatuksin, teoin ja laiminlyönnein. Omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystäni.

Maallikkoehtoollisavustaja Pirjo Nykänen sai osallistua tällä kertaa alttarilla synnintunnustukseen.

-Synnintunnustus on merkittävä osa messua, ansaitsematon armo tuntuu siinä tulevan todeksi. Tälläkin kertaa alttarilla yhdessä ollessamme pystyin tuntemaan Pyhän läsnäolon.

Tuomasmessussa on tarjolla myös ripittäytymismahdollisuus.

-Itse en ole koskaan käyttänyt ripittäytymismahdollisuutta mutta koen sen mahdollisuuden hyvänä olla tarjolla, Nykänen toteaa.

Tytär ja äiti Haapalo olivat rakentaneet kauniin alttarin.

Messun rukousalttareilla näkyi konkreettisesti ekumeenisuus. Alttareita olivat olleet toteuttamassa mm. adventisti, luterilainen, vapaakirkollinen, pelastusarmeijalainen, katolinen sekä helluntailainen.

Jaana ja Pihla Haapalon alttarilla kiinnitti huomiota mm. raamatunlause:

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon."

Kaija Pispan saarnan voit lukea tästä linkistä

Lisää valokuvia messusta tästä linkistä