Saarna Tuomasmessussa 21.3. 2010

Ihmeistä suurin                    

Kari Salo, Suomen Raamattuopisto

Luuk 1:26-38

Hyvä ystävä, tervetuloa matkalle!

Ihmeistä suurin, osa 1

Seison keskellä tummaa hiljaisuutta, hiljaisuutta joka puhuu, vaikka sanoja ei olekaan. Seison rannattoman meren äärellä, katselen tuhansia, miljoonia tähtiä, jotka ylläni loistavat kirkkaina. Olen ihmeen äärellä, minä pieni ihminen, suuren Jumalan suuren luomisihmeen äärellä. Olen hiljaa, ihmettelen.

Jostain sydämen sopukoista nousee mieleeni ajatus "Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi töitä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen".

Tätä ihmettelen avaran taivaan alla, yksin.

Mutta luomisen ihmessä me kaikki elämme, joka päivä, joka hetki. Ihmettä on auringon nousu, ihmettä on viljan kasvu, ihmettä on elämän tasapaino ja täydellinen harmonia. Ihmettä, Jumalan ihmettä: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan". Hän on kaiken takana, Hän on kaiken alku ja syy. Vain Hän saattoi luoda tyhjästä olevaa, aineettomasta ainetta "Jumala sanoi, ja niin tapahtui". Tapahtui, koska Jumala sanoi. 

Hänelle mikään ei ole mahdotonta, ei mikään. Hänelle ihmekään ei ole ihme. Hän on Kaikkitietävä, ylivertainen, järkemme ylittävä. Hän on Jumala, jonka töihin ihminen pääsee kiinni vain avatuin silmin: "Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla, näkyvä on syntynyt näkymättömästä"

Luomisen ja elämän ihme siis avautuu uskon avulla, lahjana. Pyydetään itsellemme tätä lahjaa. Ihmetellään, iloitaan.

Ihmeistä suurin, osa 2

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen"  Ps 139

Siis myös sinä olet ihme, suuri ihme. Jumalan punoma, ainutkertainen, ainutlaatuinen ihminen. Olet tunteva, kokeva ihminen. Olet ihminen, jonka sydän pumpaa veren, keuhkot antavat hapen, olet ihminen jonka aivot muistavat ja antavat ajatuksen.

Olet ihminen jollaista toista ei ole, eikä tule. Olet yksilö, olet juuri se persoona, joksi Jumala sinut loi. Olet Jumalan silmissä arvokas itsessäsi, et sen vuoksi mitä teet tai saat aikaan. Olet Jumalan silmäterä, olet ihme vailla vertaa! "Minä olen ihme, suuri ihme, kiitän sinua siitä". Näin saa sinäkin itsestäsi ajatella! Saat ihmetellä ja kiittää.

Ihmeistä suurin, osa 3

"Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus". Tässä päivän tekstissä, tässä ollaan ihmisen ja koko ihmiskunnan kannalta kaikkein tärkeimmän ihmeen äärellä. Keskellä arkista elämää Jumalan enkeli ilmestyy Marialle. Tämä tavallinen, tavallisen nimen omistava nuori nainen, lähes lapsi, saa kokea jotain mullistavaa ja järisyttävää.

Jumala itse ottaa yhteyttä. Jumala itse laskeutuu ihmisen tasolle, tulee rinnalle, keskelle tosi elämää.

Pelko ja hämmennys ovat Marian ensitunnot. Ihmisen normaali reaktio pyhän edessä, pelko...

Jumalan vastaus kuitenkin on: "Älä pelkää, Jumala on suonut sinulle armonsa". Älä pelkää, Maria, ole rauhassa, minulla on sinulle asiaa, minulla on sinulle tehtävä, älä pelkää...

On ihmeteltävää, että meistä huolimatta, meistä riippumatta Jumala on ottanut ja ottaa yhteyttä luomaansa ihmiseen. Ottaa yhteyttä kuin Mariaan. Luotua ei ole jätetty heitteille, ei vaeltamaan itse valittuja pimeitä polkuja. Edelleen kuuluu sama Jumalan kutsu kuin kuului kerran paratiisin viilenevässä illassa: "Missä sinä olet"?

Edelleen Jumala etsii, edelleen hän on liikkeellä, edelleen Hän haluaa löytää. Löytää hukassa olevan, pelastaa, viedä hänet turvaan, viedä hänet kotiin. Tämä jos mikään on ihme; Suuri Jumala pientä ihmistä etsimässä! Ihme ja samalla ihmisen ainut toivo.

Ainut toivo nimittäin meillä jokaisella on, että Jumala on tehnyt ja tekee kaiken puolestamme.

Tärkein teko on tämä: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" Jumalan tekemää siis kaikki, täyttä, täydellistä ja riittävää. Suuri Jumala; pienen ihmisen pelastaja, armahtaja, itsensä meille antava. Käsittämätöntä mutta totta!

Ihmeistä suurin ihmisen kohdalla onkin tämän käsittämättömän uskominen todeksi omalle kohdalle. Tämän ihmeen, tämän uskon ihmeen, ja siinä vahvistumisen ihmeen, sen voi tehdä vain Jumala.

Sitä saat itsellesi nytkin pyytää: arasti, hiljaa, kysellen. Saat olla ihmeen, salaisuuden äärellä, joka voi muuttua todeksi. Ehkä tässä todeksitulemisessa toteutuu jotain siitä, mitä lauluntekijä kuvaa näin: "Kun joku on lähellä Jeesusta, hän ihmettä katselee, ja se mitä maailma tarjoaa, sen rinnnalla kalpenee".

Ihmeistä suurin, osa 4

Se viimeinen osa, joka tiivistyy vanhan saarnamiehen teräviin sanoihin ihmisen vanhurskauttamisestä, eli Jumalalle kelvolliseksi tulemisesta:

"Ei ole mikään ihme, jos Jumala vanhurskauttaa sen, joka rukoilee - totta kai Jumala sellaisen vanhurskauttaa. Eikä se ole ihmeellistä, että Jumala vanhurskauttaa sen, joka uskoo - tietysti Jumala uskovan vanhurskauttaa. Eikä sekään ole ihme, jos Jumala vanhurskauttaa ihmisen, jossa on Pyhä Henki. Mutta se on ihme, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman".

Ihme on, että jumalaton, osaamaton ja itsessään kelvoton ihminen saa tulla Jumalansa eteen. Ihme on, että elämän repimä, pettynyt, väsynyt, epätoivoinenkin saa tulla. Ihme on, että tappiota kärsinyt, epäilevä, kolhujen kovettamakin saa tulla. Saa tulla Jumalansa eteen: armahdettavaksi. Ja vain tällaisen, jumalattoman Jumala vasta voikin vanhurskauttaa, tehdä kelvolliseksi.

Sillä: "Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat"

On siis hyvä olla sairas Jumalan edessä, on hyvä olla hyvä olla parantajan tarpeessa. Vain sairas voidaan parantaa, vain syntinen voidaan armahtaa, vain nälkäinen voidaa ruokkia.

Meille sairaille, meille nälkäisille, meille jumalattomille Mestarimme sanoo: "sitä, joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä pois".  Kannattaa siis tulla Hänen tykönsä aina, milloin vain, kaikissa elämän vaiheissa. Tulijaa ei heitetä koskaan pois, ei ketään. Vastaanotto on aina auki, kaikille.

Nyt kannattaa tulla ehtoollispöytään, Kristusta kohtaamaan. Syömään Hänen ruumiinsa,  juomaan Hänen verensä. Missään ei syntinen ihminen ja pyhä Kristus ole niin lähellä toisiaan kuin ehtoollipöydässä. Kannattaa siis tulla.

"Sinun puolesta annettu ja vuodatettu".

Siinä sana sinulle, siinä armo, siinä armo - ihmeistä suurin!